tiistai 23. maaliskuuta 2010

Ketjureaktio

Niin siinä sitten taas kävi, että tapettien repiminen ja seinän maalaus ei jäänyt siihen yhteen seinään vaan nyt häärätään yläkerrassa. Tänään kuorin aulan ja huomenna makkarin. Makkariin tulee toki tapetti sänkyseinälle, muuten saavat seinät valkoisen maalin pintaan. Viimeisenä kohteena on keskimmäisen lapsen seinät, sinne tulee pikkupätkä tapettia ja muuten maalille. Kun saan valmista (sitten joskus...) laittelen kuvia.

Mies ihmetteli miksi nyt haluan kaikki (lue edellinen, ei TODELLAKAAN kaikki :)) seinät malipinnalle. No tietenkin minulla oli HETI selitys valmiina, jonka tiesin miehenkin mielestä olevan hyvä, nimittäin; Kun usein vaihtuu kalusteet, niiden paikat, tulee ja menee hyllyjä, kaappeja ym. on tauluja tai pokia seinillä ja sitten jää niitä ilkeitä reikiä. No mitä tehdään tapettiseinälle, katsellaan kamalaa reikää joka toki on täytetty talouspaperilla ja neulalla paineltu sileäksi (äidin opettama kikka 7 ja tietty vaaleille tapeteille), mutta aina ne vaan osuu (ainakin omaan) silmään. Mutta, kuinkas ihana, siisti ja helppo on maaliseinä. Täytettä purkista, kevyt hionta ja maali päälle ja taas on kun uusi seinä. Oli mies sitten samaa mieltä, mutisi jotakin, mutta juttu jäi siihen, joten minä luin käytöksestä jotta HYVÄKSYTTY ;)

Kohta on lumet pois ja pitää käydä pihan kimppuun, siksi pukkaa kiirettä täällä sisähommissa.


2 kommenttia:

SeriL kirjoitti...

Hih, tuttu tunne tuo ketjureaktio... Ja hyvä kun miehesikin hyväksyi loistavan ideasi :D

Krista kirjoitti...

Eihän me koskaan sisusteta vaan huvin vuoksi tai koska minä haluan tai näyttäisi paremmalta tai tai... eihän ;) Aina vaan ajatellen käytännöllisyyttä... Eikös ;)