Otan osaa, kyyneleet silmissä. Se on sellainen suru, jota ei osaa kuvitella. Tietää vain, että se tulee olemaan suurensuuri, mutta hyväksyttävä. Voimia sinulle!
Iso halaus sinulle! Ei oman vanhempansa poismenoa voi koskaan oppia hyväksymään, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Oma äitini menehtyi 10vuotta sitten täysin odottamatta. Minä ja isäni emme ole koskaan hyväksyneet äidin poismenoa, mutta oeemme oppineet elämään ilman häntä. Helppoa ei ole ollut, mutta olemme selvinneet päivästä toiseen. Ja raskasta on ollut. T:Heta
Iso halaus sinulle! Ei oman vanhempansa poismenoa voi koskaan oppia hyväksymään, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Oma äitini menehtyi 10vuotta sitten täysin odottamatta. Minä ja isäni emme ole koskaan hyväksyneet äidin poismenoa, mutta oeemme oppineet elämään ilman häntä. Helppoa ei ole ollut, mutta olemme selvinneet päivästä toiseen. Ja raskasta on ollut. T:Heta
Otan osaa suureen suruusi...
VastaaPoistajaksamista tuleviin päiviisi <3
t. saman kokenut muutama vuosi sitten
Kovasti voimia suuressa surussa ja jaksamista arjen keskelle!!! Suru on varmasti suunnaton :'(
VastaaPoistaVoi Krista, otan osaa suureen suruusi.
VastaaPoistaAinosofia, Linda ja Tuija: Kiitos! Suru ja ikävä on valtava... Onneksi on tämä perhe joka pitää väkisin kiinni arjessa.
VastaaPoistaOsan ottoni.
VastaaPoistaVoimia surun keskelle.
Otan osaa todella suureen suruusi.
VastaaPoistaLähetän täältä suuret voimahalit!
Otan osaa suruusi, paljon voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaVoi Krista kuinka ikäviä uutisia!!!
VastaaPoistaJaksamisia teille kaikille!
Otan osaa suureen suruusi,voimia <3
VastaaPoistaOtan osaa ja voimia surutyössäsi....onneksi jää muistot.
VastaaPoistaOsanottoni. Halaus!
VastaaPoistaOtan osaa, kyyneleet silmissä. Se on sellainen suru, jota ei osaa kuvitella. Tietää vain, että se tulee olemaan suurensuuri, mutta hyväksyttävä. Voimia sinulle!
VastaaPoistaOsanottoni suruunne ja paljon voimia.
VastaaPoistaIso halaus sinulle! Ei oman vanhempansa poismenoa voi koskaan oppia hyväksymään, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Oma äitini menehtyi 10vuotta sitten täysin odottamatta. Minä ja isäni emme ole koskaan hyväksyneet äidin poismenoa, mutta oeemme oppineet elämään ilman häntä. Helppoa ei ole ollut, mutta olemme selvinneet päivästä toiseen. Ja raskasta on ollut.
VastaaPoistaT:Heta
Iso halaus sinulle! Ei oman vanhempansa poismenoa voi koskaan oppia hyväksymään, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Oma äitini menehtyi 10vuotta sitten täysin odottamatta. Minä ja isäni emme ole koskaan hyväksyneet äidin poismenoa, mutta oeemme oppineet elämään ilman häntä. Helppoa ei ole ollut, mutta olemme selvinneet päivästä toiseen. Ja raskasta on ollut.
VastaaPoistaT:Heta