perjantai 30. maaliskuuta 2012

Järkyttävä aamu, poikamme oli täällä!

Oriveden ampuja tulitti oven läpi luokkaan - sisällä 14 oppilasta

Perjantai 30.3.2012 klo 10.35 (päivitetty klo 11.44)

Luokassa oli opettaja ja neljätoista oppilasta.
Oppilaat evakuoitiin turvaan koulun ruokalaan.
Oppilaat evakuoitiin turvaan koulun ruokalaan.
Orivedellä on ammuskeltu perjantaina aamupäivällä Ahteentiellä sijaitsevassa toimistossa ja Oriveden yhteiskoululla. Poliisin mukaan molemmissa tapauksissa ampujan epäillään olleen vuonna 1989 syntynyt mies.
Toimistossa ammuskelun uhriksi joutui vuonna 1962 syntynyt mies, joka sai laukauksen käteensä. Alustavan tiedon mukaan epäilty meni tämän jälkeen Oriveden yhteiskoululle.
- Meillä on epäilys, että löytyy linkki uhrin, epäillyn ja koulun välillä, sanoo rikoskomisario Jari Kinnunen Pirkanmaan poliisilaitokselta.
- Ampujalla on joku yhteys kouluun, mutta se on tässä vaiheessa epäselvä.
Epäilty ei kuitenkaan ole koulun oppilas.
Koulun kolmannessa kerroksessa epäilty ampui useita laukauksia käytävän puolelta luokan oven läpi. Luokassa oli poliisin mukaan tapahtumahetkellä opettaja ja neljätoista oppilasta. Kukaan heistä ei kuitenkaan loukkaantunut.
Kinnusen mukaan epäilty oli aseistautunut jonkinlaisella kiväärillä.
Poliisi otti ampujan kiinni pian koulun alueelta.
- Koulu on tyhjennetty ja tilanne on poliisin hallinnassa, Kinnunen sanoo.


Tämä tapahtui keskimmäisen lapsemme koululla! Poika on tällä hetkellä koulun järjestämässä kriisitilaisuudessa. Tapahtuma ei tapahtunut poikani luokassa, mutta hänen luokanvalvojan tunnilla kylläkin.

Ne muutamat minuutit ennen kuin sain lapseni puhelimitse kiinni ja kuulin hänen olevan kunnossa olivat jotain elämäni kamalinta. Sekunti tuntui tunnilta, minuutti päivältä... Ja lopuksi se hillitön itku kun kuulet lapsesi olevan kunnossa. Ja muidenkin lapsien!

Miten pienestä elämä taas olikaan kiinni. Olen tässä miettinyt niiden lasten vanhempia, joille kouluampumisessa kävi huonosti. Ensin se epätietoisuus ja odotus ja lopulta täysi tyrmäys...

Nyt jään miettimään miten uskallan koskaan enää lähettää ýhtäkään lastani kouluun...

12 kommenttia:

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Aivan kamalaa! Onneksi tällä kertaa kukaan ei loukkaanunut. Jos nyt jotain hyvää tästä osaa sanoa. Varmasti pistää miettimään mikä onkaan tärkeää tässä elämässä. Voimia teille.

Riikka kirjoitti...

Nämä järkyttävät tapahtumat pistävät vain mietimään meidän nuorten henkistä tilaa,mistä kumpuaa tämä järjetön pahaolo ja väkivalta...Voi kyynel!

Onneksi nyt oli onni onnettomuudessa,mutta kyllä hiljaiseksi vetää...
Voimia ja jaksamisia Krista teille!

-Riikka-

Ansku kirjoitti...

Voi jestas...sydämeni löi ylimääräisen kerran jo pelkästään lukiessani tätä viestiä. Nämä koskettavat aina, kun itselläkin on kouluikäinen lapsi.

Onneksi kaikista ikävimmiltä uutisiltä vältyttiin!

Voimia ja jaksamista sinne, siellä on pojallasi varmasti paljon kysymyksiä ja äidin syli on varmasti tarpeen! -Ansku

Niina kirjoitti...

Kamala juttu jälleen kerran ,onneksi oli enkeleitä matkassa.
Niimpä,miten sitä uskaltaa enää lähettää lasta kouluun :/

Voimia ja jaksamista koko perheelle <3

Marita kirjoitti...

Läheltä liippaisi, oikein sydän sykähti! Lapsenne varmasti tuntuu entistä rakkaammalta ja arvokkaammalta - kiitos tuonne ylöspäin!

Veera kirjoitti...

En voi edes kuvitella, millaisia tunteita olet tänään käynyt läpi! :( Aivan hirvittävä juttu!!! Onneksi oli suojelusenkelit paikalla. Kovasti voimia ja viisautta teidän perheelle asian läpikäymiseen!!!

Sally kirjoitti...

Hirveä uutinen! Ja niin lähellä. Onneksi voimme kaikki huokaista helpotuksesta. Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä.. Miten te voitte nyt? Voimia lähettää: Sally

Krista kirjoitti...

Kiitän sydämeni pohjasta ihanista sanoistanne <3

Täällä voidaan olosuhteisiin nähden hyvin. Poikamme kävi illalla jääkiekon päätösjuhlassa jossa oli paljon koulun muitakin oppilaita. Pääsivät näin keskenään puhumaan asiasta ja se tuntui olevan todella hyvä, sillä kotiin tuli paljon helpottuneempi lapsi.

Tämä sankari-opettaja on poikani luokanvalvoja joka sai ampujan luokan ovelta pois ja vedettyä oven kiinni ja lukkoon. Sanoinkin pojalle miten hyvissä käsissä hän ja muut ovat tuollaisen opettajan hoteissa :)
Upeaa toimintaa!

Liisa kirjoitti...

Hui kamalaa!!! Onneksi kenellekään ei käynyt kuinkaan luokassa...! En voi kuin kuvitella, millaiset tunnelmat teillä oli ennen kun kuulitte pojan olevan kunnossa.. Miten sitä pian uskaltaa päästää lastaan enää yhtään mihinkään... Ihan kamalaa!
Lämmin halaus Krista!

Mira kirjoitti...

täällä äitinä ajattelen noita tunteita noina hetkinä ennen kuin sait poikasi kiinni puhelimella. ne olivat taatusti pitkiä voin vain kuvitella! onneksi oli enkeleitä matkassa. voimia sinne jälkipuinteihin ja kaikesta huolimatta aurinkoista viikonloppua!

AnnaO kirjoitti...

Nämä kouluampumistapaukset ovat aivan järkyttäviä, miten enää uskaltaa laittaa lapsen kouluun ja miten lapset nämä tilanteet ottavat, koulu ei enää olekaan se turvallinen paikka, kamalaa. Onneksi teidän poika selvisi hengissä, voin kuvitella että odotus on ollut jotain ihan hirveää.

Heidi Ylén kirjoitti...

Voin kertoa, että tiedän täsmälleen, miltä sinusta tuntui. Nimittäin molemmat pikkuveljeni olivat Jokelassa koulussa, kun siellä ammuttiin. (Itse kirjoitin ½v aikaisemmin itseni pois sieltä). Me ei saatu nuorempaan pikkuveljeeni KAHTEEN TUNTIIN mitään yhteyttä.. Se tunne, kun veljen sai sitten kirkolta hakea, oli ihan uskomaton. Puhdasta iloa ja rakkautta pikkuveljeä kohtaan, samanmoista tunnetta ei moni välttämättä elämässään koe. Eikä tuollaisissa puitteissa ole kyllä välttämätöntäkään kokea :( Joka kerta nämä uutiset repivät jo arpeutuneet haavat auki..

Jaksamista teille! Kokemuksesta sanon, että puhukaa. Puhukaa niin pitkään, ettette enää jaksa avata suutanne asiaan liittyen. Se auttaa.