Minä, joka vannon vanhojen kalusteiden nimeen, sorrun joskus myös uusvanhaan...
Kun näin tämän kaapin aikoinaan huutiksessa, tiesin sen kuuluvan minulle ja sillehän oli paikka tuossa ruokailutilan nurkassa.
Tämän alkuperäinen väri oli kirsikka, joten maalisuti heilui tämänkin osalta. Ensin meinasin jättää pinnan koskemattomaksi, mutta hetken tuumailtuani hain hiomapaperia.
Kaappi sisältää kaikki kauneimmat astiat, niin uudet kuin vanhat sulassa sovussa. Äiti oli ikänsä säilyttänyt/kerännyt vanhoja kannuja ja kippoja, nyt ne ovat täällä hyvässä tallessa ja toivon niiden joskus saavan yhtä arvostavan kodin omien lasteni luota.
Löytyypä tuolta oman mummoni peruja olevia astioitakin muutama.
Lasikaapissa ovat ne, joita käytetään ahkerasti, arvokkaimmat ovat piilossa alakaapissa.