lauantai 23. helmikuuta 2013

Haudan lepoon...

... Saatoimme tänään mummuni <3

Ei alkanut tämä loma iloisissa merkeissä, mutta eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu.

Olen luvannut Elohiirelle, että nyt alkavalla lomalla maalaamme hänelle lelukaapin, joka on odottanut vuoroaan jo kauan. Nyt tuo pieni mies painostaa äippää tarttumaan maalisutiin ;) Samalla kun sitten järkkäämme hänen lelut sinne uuteen (vanhaan) kaappiin, laskemme hänen autot... Niitä on muutama kertynyt! Elohiiri miettiikin aina välillä montako autoa hänellä mahtaa olla...

Olen aikas hyvin saanut tyhjättyä olkkaria, jotta saan alkaa tekemään uudistusta. Aikaisemmin mainitsemani penkkiasia ruokailutilaan on edistynyt, penkki on varattuna minulle ja haen sen viikon päästä. Uusia tuoleja metsästän myös saarekkeen kaveriksi, ennen niiden (taas kerran) oikeiden löytymistä mennään näillä kätköistä kaivetuilla tuoleilla.

Yläkerran uudesta suihku/wc tilasta laitan kuvia heti kun saamme sen kokonaan valmiiksi. Siitä tulee niin mieluinen musta/valkoisine lattioineen ;)



lauantai 16. helmikuuta 2013

Uusi matto yllätti

Poikkesin Ikeassa ihan muissa asioissa, mutta näinhän se menee, ettei sieltä pääse koskaan pois ostamatta ns. ylimääräistä.
Tämä ostos oli edullinen ja siksi sitä siinä pitkään pohdin, sillä käyttötarkoitus pitäisi olla kulutusta kestävää, nimittäin lasten eteiseen matto. Hintaa oli 9.95€. Mietin miten laatu ja hinta kohtaa...
Nyt tämä on ollut viikon lattiassa, näyttää kivalta, on kaksipuoleinen (toinen puoli tummempi), ja helppohoitoinen. Olen ostokseen tyytyväinen! Ainakin vielä on pysynyt ehjänä...

Terkkuja yövuorosta, mukavaa tämä puhelinbloggaus, kun sitä voi tehdä missä vaan. Tullut taas uusi innostus tähän touhuun :) Ja eikun duuniin taas!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ennen ja jälkeen

Ruokailutila on meillä ollut jo pitkään muutoksen alla. Tiedän mitä siihen tahdon, mutta näitä toiveita ei toteuteta käden käänteessä. Kun on mielikuva jostakin ja tietää miltä lopputuloksen pitää näyttää, tarvitaan myös malttia, jota minulla valitettavasti ei oikein ole!
Tolixeista kaikki alkoi, sitten vaihtui pöytä ja uudet lamput piti saada. Nyt olen etsinyt pitkään sopivaa penkkiä puusohvan tilalle ja luulen sen löytäneeni. Huomenna taitaa asia ratketa sen penkin osalta.
Ennen sitä laitan teille kuvat ennen ja jälkeen seinästä, joka aiheutti päänvaivaa sekin ja tuo kaappi meinasi saada lähtöpassit tästä huushollista, kunnes vielä kokeilin tuohon mihin se ainakin toistaiseksi jäi.



maanantai 11. helmikuuta 2013

Me love

Miten se meni; Ei voinut mieltänsä malttaa!

Joskus vaan jokin esine kaivelee ja onhan se sitten pakko saada. Vielä kun heikkoutena (yhtenä niistä) on valaisimet... Mutta voiko niitä olla liikaa?


lauantai 9. helmikuuta 2013

Paljastuksia!

Sain jo aikaa sitten Kaunis blogi tunnustuksen Liisalta Little Dreams And Cloudlets blogista, kiitos rakas ystäväni tästä!
Tunnustukseen kuuluu kertoa 8 asiaa itsestään ja tässähän nämä sitten tulevat, pitäkään hatuistanne kiinni...

1. Olen saavuttanut keski-iän ja ensimmäistä kertaa elämässäni pohdin oikein tosissani mitä tahdon tehdä työkseni loppuelämäni. Kun taas yksi ikäkymppi lähestyy, sitä pohtii tätä elämää paljon syvällisemmin ja ajattelee omaa hyvinvointiaan enemmän.

2. Olen valtion virkamies ja teen vuorotyötä. Olen myös yrittäjä ja pyöritän nettikauppaa Sisustus Villa Blanco. Mutta kaikkein tärkein tehtävä elämässäni on olla äiti kolmelle omalle lapselle ja yhdelle sijoitetulle lapselle.

3. Haaveilin jo pienenä isosta perheestä, olin oman perheeni ainoa lapsi. Olen ollut onnekas ja perheessäni on nyt neljä lasta. Mielestäni lapsilukumme ei ole edes täynnä...

4. Haavailin lapsena myös eläimistä. Meillä oli marsuja, mutta esim. koiraa en saanut, sillä se oli liian suuritöinen. Nyt meillä on kolme koiraa ja kaksi kissaa. Mielestäni eläinlukumme on nyt täynnä...

5. Jos äitini eläisi vielä, hän sanoisi moneen kertaan miten minusta tuli tällainen, sanoisi tämän hymyillen ja hyvällä tavalla sekä erittäin kunnioittavasti. Minut nuorena tunteneet varmaan luulivat minun elävän isona kaupungin ytimessä ja kuluttavan kaiken vapaa-ajan matkustellen. Pinnan alla kytikin jotain ihan muuta...

6. Me asumme syrjässä vuonna 1904 rakennetussa talossa. Rakastan tätä taloa, olen tullut ensimmäisen ostamani oman kodin jälkeen nyt vasta uudelleen KOTIIN jos lapsuudenkotia ei lasketa. Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, tiesin tämän olevan loppuelämäni koti!

7. Olen muuten terve kaikin puolin, mutta olen kärsinyt migreenistä koko elämäni. Ainoastaan raskaus- ja imetysajat olen saanut olla ilman tuota katalaa jyskytystä. Muttei aina voi olla raskaana tai imettää, siksi olen kokeillut yhden lääketehtaan verran erilaisia lääkkeitä ja oikeanlainen täsmälääke onkin löytynyt, onneksi ja voinkin elää normaalia elämää tämän turvin.

8. Osaan mullistaa kotimme sisutuspuolella minuutissa. Päähänpistot pitää toteuttaa heti. Melkein voisi sanoa, että minulla on aina meneillään joku juttu ja jokin osa kodistamme on aina muutoksen kourissa. Huonekaluihin kyllästyn aikas nopeasti, siksi niitä tulee ja menee jatkuvasti. Eikös sitä sanota, että vaihtelu virkistää?!

Kiitos jos jaksoit loppuun saakka. Koska taas teen tätäkin postausta sängyssä ja puhelimeen ladattu bloggeri ei anna itse valita kuvien paikkaa, laitan tähän loppuun kuvia meidän karvakamuista.







lauantai 2. helmikuuta 2013

Elämää ja kuolemaa

Kylläpä tuo otsikko on kova, mutta sitähän se elämä välillä on.
Olen taas joutunut tilanteeseen, jossa pohdiskelen syvällisiä. Menetin mummuni viime sunnuntaina. Mummu oli äidin äiti. Nyt he kaksi ovat yhdessä siellä jossakin, missä kummallakaan ei enää ole kipuja. Toisaalta koen helpotusta mummun poispääsystä, samalla on iso ikävä ja syyllisyys miksen käynyt hänen luonaan useammin. Mummulla oli tapana soittaa noin kerran kuukaudessa, noissa puheluissa muistelimme aina äitiä. Mummulla oli kova ikävä omaa lastaan. Vaikka ikää oli paljon, oman lapsen kuolema oli hänelle kamala paikka!
Mummu sai aivoveritulpan, jonka seurauksena toinen puoli halvaantui kokonaan. Voitte kuvitella miltä näyttää vanha ihminen, joka makaa letkuissa ja terve käsi on sidottu ettei saa revittyä letkuja irti... Jouluaattona kävimme poikani kanssa mummua katsomassa, se jäi viimeiseksi kerraksi. En pystynyt sen jälkeen sinne menemään.

Onneksi on ympärillä elämää, paljon elämää. Neljästä lapsesta lähtee aikas paljon ääntä ja vauhtia vaikka ikää onkin 17v, 15v, 12v, ja 3v. Näiden neljän avulla pysyn arjessa aina kiinni.
Elohiiri 3v on aikas vauhdikas tapaus (tiedä kehen tullut :)) uhmaa kiitettävästi ja mistä ihmeestä imee kaikki tuhmat sanat itseensä ja toistelee niitä hyvinkin selkeästi!!!

Mutta onneksi! En kerkiä hukuttautua murheisiin vaan tämä elämä ympärillä pitää vauhdissa :)

Ja ihan pikkuvinkkaus; puodilla hyviä aletavaroita ja ihanaa kevättä!

Ja sit ens postaus on vastaus Liisan haasteeseen!