Paljastuksia!

Sain jo aikaa sitten Kaunis blogi tunnustuksen Liisalta Little Dreams And Cloudlets blogista, kiitos rakas ystäväni tästä!
Tunnustukseen kuuluu kertoa 8 asiaa itsestään ja tässähän nämä sitten tulevat, pitäkään hatuistanne kiinni...

1. Olen saavuttanut keski-iän ja ensimmäistä kertaa elämässäni pohdin oikein tosissani mitä tahdon tehdä työkseni loppuelämäni. Kun taas yksi ikäkymppi lähestyy, sitä pohtii tätä elämää paljon syvällisemmin ja ajattelee omaa hyvinvointiaan enemmän.

2. Olen valtion virkamies ja teen vuorotyötä. Olen myös yrittäjä ja pyöritän nettikauppaa Sisustus Villa Blanco. Mutta kaikkein tärkein tehtävä elämässäni on olla äiti kolmelle omalle lapselle ja yhdelle sijoitetulle lapselle.

3. Haaveilin jo pienenä isosta perheestä, olin oman perheeni ainoa lapsi. Olen ollut onnekas ja perheessäni on nyt neljä lasta. Mielestäni lapsilukumme ei ole edes täynnä...

4. Haavailin lapsena myös eläimistä. Meillä oli marsuja, mutta esim. koiraa en saanut, sillä se oli liian suuritöinen. Nyt meillä on kolme koiraa ja kaksi kissaa. Mielestäni eläinlukumme on nyt täynnä...

5. Jos äitini eläisi vielä, hän sanoisi moneen kertaan miten minusta tuli tällainen, sanoisi tämän hymyillen ja hyvällä tavalla sekä erittäin kunnioittavasti. Minut nuorena tunteneet varmaan luulivat minun elävän isona kaupungin ytimessä ja kuluttavan kaiken vapaa-ajan matkustellen. Pinnan alla kytikin jotain ihan muuta...

6. Me asumme syrjässä vuonna 1904 rakennetussa talossa. Rakastan tätä taloa, olen tullut ensimmäisen ostamani oman kodin jälkeen nyt vasta uudelleen KOTIIN jos lapsuudenkotia ei lasketa. Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, tiesin tämän olevan loppuelämäni koti!

7. Olen muuten terve kaikin puolin, mutta olen kärsinyt migreenistä koko elämäni. Ainoastaan raskaus- ja imetysajat olen saanut olla ilman tuota katalaa jyskytystä. Muttei aina voi olla raskaana tai imettää, siksi olen kokeillut yhden lääketehtaan verran erilaisia lääkkeitä ja oikeanlainen täsmälääke onkin löytynyt, onneksi ja voinkin elää normaalia elämää tämän turvin.

8. Osaan mullistaa kotimme sisutuspuolella minuutissa. Päähänpistot pitää toteuttaa heti. Melkein voisi sanoa, että minulla on aina meneillään joku juttu ja jokin osa kodistamme on aina muutoksen kourissa. Huonekaluihin kyllästyn aikas nopeasti, siksi niitä tulee ja menee jatkuvasti. Eikös sitä sanota, että vaihtelu virkistää?!

Kiitos jos jaksoit loppuun saakka. Koska taas teen tätäkin postausta sängyssä ja puhelimeen ladattu bloggeri ei anna itse valita kuvien paikkaa, laitan tähän loppuun kuvia meidän karvakamuista.

Elämää ja kuolemaa

Kylläpä tuo otsikko on kova, mutta sitähän se elämä välillä on.
Olen taas joutunut tilanteeseen, jossa pohdiskelen syvällisiä. Menetin mummuni viime sunnuntaina. Mummu oli äidin äiti. Nyt he kaksi ovat yhdessä siellä jossakin, missä kummallakaan ei enää ole kipuja. Toisaalta koen helpotusta mummun poispääsystä, samalla on iso ikävä ja syyllisyys miksen käynyt hänen luonaan useammin. Mummulla oli tapana soittaa noin kerran kuukaudessa, noissa puheluissa muistelimme aina äitiä. Mummulla oli kova ikävä omaa lastaan. Vaikka ikää oli paljon, oman lapsen kuolema oli hänelle kamala paikka!
Mummu sai aivoveritulpan, jonka seurauksena toinen puoli halvaantui kokonaan. Voitte kuvitella miltä näyttää vanha ihminen, joka makaa letkuissa ja terve käsi on sidottu ettei saa revittyä letkuja irti... Jouluaattona kävimme poikani kanssa mummua katsomassa, se jäi viimeiseksi kerraksi. En pystynyt sen jälkeen sinne menemään.

Onneksi on ympärillä elämää, paljon elämää. Neljästä lapsesta lähtee aikas paljon ääntä ja vauhtia vaikka ikää onkin 17v, 15v, 12v, ja 3v. Näiden neljän avulla pysyn arjessa aina kiinni.
Elohiiri 3v on aikas vauhdikas tapaus (tiedä kehen tullut :)) uhmaa kiitettävästi ja mistä ihmeestä imee kaikki tuhmat sanat itseensä ja toistelee niitä hyvinkin selkeästi!!!

Mutta onneksi! En kerkiä hukuttautua murheisiin vaan tämä elämä ympärillä pitää vauhdissa :)

Ja ihan pikkuvinkkaus; puodilla hyviä aletavaroita ja ihanaa kevättä!

Ja sit ens postaus on vastaus Liisan haasteeseen!

Muutoksia ruokailutilaan

Aina aika-ajoin tulee tarve selkeyttää tyyliä. Minulle iskee hirveä tavara-ähky...
Todella kauan olen haaveillut teollisesta ripauksesta romantiikan sekaan. Nyt se on saanut alkunsa :)
Olin jopa hieman kyllästynyt tummiin hirsiseiniin, nyt jopa taas nautin niistä. Jotta elämä ei olisi liian helppoa edes sisustuspuolella, haaveilen tiiliseinistä, huoh! Onneksi mieheni ei taida enää lukea tätä blogia kovin usein, tiedän miten hän kauhistuisi tuosta äskeisestä :) Jos me sitte eläkepäiviä asumme vanhassa tehtaassa...
No, jokatapauksessa Jouluksi kotiutui Tolixit ja pari viikkoa sitten klahvipöytä, johon mahdumme nyt koko porukka hyvin ympärille. Tolixeja hankin tuohon ympärille lisää, ovat niin mahtavat lapsiperheen tuolit ja mikä parasta, niin ihanat <3
Uusi lamppu on hankinnassa, ihania on paljon, mutta se oikea ei ole vielä tullut vastaan, sen aikaa mennään vanhan olkkarinlampun valossa.
Seinälamput tilasin Ellokselta, kaikkea ei sisustuskaupan täti löydä edes omilta tukkureilta ;) nuo olivat niin sopivat tähän tilaan.
Ja sitten kuvat... Seuraava postaus onkin ihanan Liisan mulle antama haaste, jossa kerron hieman itsestäni... Palataan!

Kenkäkaapit

Pitkään etsin lapsien eteiseen kenkäkappeja, sillä meistä lapsellisista jokainen tietää, ettei kengät ole koskaan nätisti rivissä (paitsi silloin kun äiti on ne juuri laittanut ja silloinkin vain seuraavaan ulkoiluun saakka).
Nämä löytyivät aivan sattumalta torista. Ovat Ikean mallistoa joita ei kai enää edes saa... Harmi!
Uskotteko jos sanon, kaikkien kolmen isoimman lapsen kengät, jotka käyttävät tätä eteistä, ovat olleet kaapissa oma-aloitteisesti lähestulkoon aina. Ihan muutaman kerran olen joutunut huomauttamaan asiasta.
Onhan tässäkin tietysti miinuspuoli olemassa, nimittäin kaappeja pitäisi olla kolme, jokaiselle oma... Arvaatte varmaan miksi...

Ihanaa sunnuntaita!

Väinö

Tässä uusin perheenjäsenemme Väinö :) sekä Sulo, joka koko olemuksellaan viestittää suurta riemua uudesta tulokkaasta (voi raukkaa ;))
Kaikki mopsimme ovat samasta kennelistä Rovaniemeltä, Nastanakin kennelistä. Ihanat Johanna ja Jan kasvattavat maailman mahtavampia mopseja siellä suurella rakkaudella.
Mahtavaa on saada pentu kotiin, jolla ikää 12 viikkoa ja joka tahtoo päästä tarpeilleen pihalle. Jokainen pentu on nukkunut aina hyvin ja tottuneet normaaliin perhe-elämään, eivät pelästy lasten ääniä. Nytkin Väinö leikkii Elohiiren kanssa tuolla automatolla ja nuo autot ja leikkijä eivät ole hiljaisimpia yksilöitä, heh! Jotka Elohiiren ovat tavanneet, tietävät mistä puhun.

Asiasta viidenteentoista, meillä tökkii bloggeri pahasti, kuvia ei saa koneelta liitettyä ollenkaan. Onneksi on tämä älykäs puhelin joka auttaa asiassa :)

Ihanaa viikkoa!
T: Niilo, Sulo, Väinö ja henkilökunta

Kukkakauha

 

 

Näitä ei vaan voi olla liikaa...

 

 

Ei ole helppoa olla pikkuveli

 

 

Sitkeä sissi ei anna periksi :)

Mukavaa loppuviikkoa <3 font="font">

 

(ja pöytä vinossa, lyhty suorassa...)