Minä, joka vannon vanhojen kalusteiden nimeen, sorrun joskus myös uusvanhaan...
Kun näin tämän kaapin aikoinaan huutiksessa, tiesin sen kuuluvan minulle ja sillehän oli paikka tuossa ruokailutilan nurkassa.
Tämän alkuperäinen väri oli kirsikka, joten maalisuti heilui tämänkin osalta. Ensin meinasin jättää pinnan koskemattomaksi, mutta hetken tuumailtuani hain hiomapaperia.
Kaappi sisältää kaikki kauneimmat astiat, niin uudet kuin vanhat sulassa sovussa. Äiti oli ikänsä säilyttänyt/kerännyt vanhoja kannuja ja kippoja, nyt ne ovat täällä hyvässä tallessa ja toivon niiden joskus saavan yhtä arvostavan kodin omien lasteni luota.
Löytyypä tuolta oman mummoni peruja olevia astioitakin muutama.
Lasikaapissa ovat ne, joita käytetään ahkerasti, arvokkaimmat ovat piilossa alakaapissa.
7 kommenttia:
Oi miten ihana kaappi..minäkin havittelen jonkimoista lasivitriiniä, et saisin kauneimmat astit siihen..mutta ehkä se oikeanlainen tulee joskus vastaan :)
On kyllä upea löytö, kerrassaan. Nuo valot sisällä ovat piste iin päälle :)
Ihan mieletön..
Upea kaappi ♥
Onpas kaunis kaappi, maali taisi tehdä siitä täydellisen. Kyllä kauniit astiat pitää saada olla näkösällä ehdottomasti!
Kerrassaan kaunis ja ihastuttava kaappi!!
Taito on nähdä valkoisen maalin aiheuttama uusiutuminen. Kaunis kaappi. Kiitos viimeisestä. Milavida oli mielettömän mahtava tapahtuma.
Lähetä kommentti