Tunnustukseen kuuluu kertoa 8 asiaa itsestään ja tässähän nämä sitten tulevat, pitäkään hatuistanne kiinni...
1. Olen saavuttanut keski-iän ja ensimmäistä kertaa elämässäni pohdin oikein tosissani mitä tahdon tehdä työkseni loppuelämäni. Kun taas yksi ikäkymppi lähestyy, sitä pohtii tätä elämää paljon syvällisemmin ja ajattelee omaa hyvinvointiaan enemmän.
2. Olen valtion virkamies ja teen vuorotyötä. Olen myös yrittäjä ja pyöritän nettikauppaa Sisustus Villa Blanco. Mutta kaikkein tärkein tehtävä elämässäni on olla äiti kolmelle omalle lapselle ja yhdelle sijoitetulle lapselle.
3. Haaveilin jo pienenä isosta perheestä, olin oman perheeni ainoa lapsi. Olen ollut onnekas ja perheessäni on nyt neljä lasta. Mielestäni lapsilukumme ei ole edes täynnä...
4. Haavailin lapsena myös eläimistä. Meillä oli marsuja, mutta esim. koiraa en saanut, sillä se oli liian suuritöinen. Nyt meillä on kolme koiraa ja kaksi kissaa. Mielestäni eläinlukumme on nyt täynnä...
5. Jos äitini eläisi vielä, hän sanoisi moneen kertaan miten minusta tuli tällainen, sanoisi tämän hymyillen ja hyvällä tavalla sekä erittäin kunnioittavasti. Minut nuorena tunteneet varmaan luulivat minun elävän isona kaupungin ytimessä ja kuluttavan kaiken vapaa-ajan matkustellen. Pinnan alla kytikin jotain ihan muuta...
6. Me asumme syrjässä vuonna 1904 rakennetussa talossa. Rakastan tätä taloa, olen tullut ensimmäisen ostamani oman kodin jälkeen nyt vasta uudelleen KOTIIN jos lapsuudenkotia ei lasketa. Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, tiesin tämän olevan loppuelämäni koti!
7. Olen muuten terve kaikin puolin, mutta olen kärsinyt migreenistä koko elämäni. Ainoastaan raskaus- ja imetysajat olen saanut olla ilman tuota katalaa jyskytystä. Muttei aina voi olla raskaana tai imettää, siksi olen kokeillut yhden lääketehtaan verran erilaisia lääkkeitä ja oikeanlainen täsmälääke onkin löytynyt, onneksi ja voinkin elää normaalia elämää tämän turvin.
8. Osaan mullistaa kotimme sisutuspuolella minuutissa. Päähänpistot pitää toteuttaa heti. Melkein voisi sanoa, että minulla on aina meneillään joku juttu ja jokin osa kodistamme on aina muutoksen kourissa. Huonekaluihin kyllästyn aikas nopeasti, siksi niitä tulee ja menee jatkuvasti. Eikös sitä sanota, että vaihtelu virkistää?!
Kiitos jos jaksoit loppuun saakka. Koska taas teen tätäkin postausta sängyssä ja puhelimeen ladattu bloggeri ei anna itse valita kuvien paikkaa, laitan tähän loppuun kuvia meidän karvakamuista.
2 kommenttia:
On kyllä ihania karvakamuja <3 Muutenkin oli kiva lukea noita "paljastuksia" :) Kaikkea ihanaa tähän sunnuntaihin sulle :)
"Paljastuksiasi" lukiessani oli melkein kun omaani olisin lukenut :) Lapsia vain 3 vähemmän, koiria yksi enemmän, kotina pieni torppa 1800-luvulta, keski-iän niukasti jo ylittänyt,pääkaupungista peräkylälle muuttanut. Ihanaa "vertaistukea" :) aamuuni. Kiitos blogistasi ja kauniista kuvista jotka jaat kanssamme.
Lähetä kommentti