Poika tuli tänään koulusta, katsahti ympärilleen, kommentti "katos, äiti on taas vähän sisustanut" jatkoi matkaa huoneeseensa ja sanoi mennessään "eipä ollut ihme"...
Yksi asia johti taas toiseen ja kohta oli olohuone melkein uudessa kuosissa... Niin vain käy, kun yhden tavaran siirtää tai tulee uusi, huomaa, ettei muut olekkaan enää hyvin näin tai noin.
Äitini oli kova sisustaan kun olin pieni (ja on edelleen), meillä vaihtui huonekalujen järjestys useasti. Isä sanoikin monesti, että kun istut illalla sohvalla tai tuolissa, et seuraavana iltana tiedä missä kohtaa huonetta ne ovat :) Näin on myös meillä. Joskus olenkin laittanut miehelle viestiä töihin, jotta tulisi varovasti pimeässä kotiin, ettei kompastu, kun tavarat ovat vaihtaneet paikkaa.
Olen tartuttanut valkoisen kodin myös äitiini. Huone kerrallaan hän on huomaamattaan alkanut valkaista omaa kotiaan :) Itselläkin se kävi hieman vahingossa... Jokainen kotini on ollut erilainen, joskin kaikissa on ollut se romanttinen puoli mukana, modernia kotia ei ole ollut koskaan.
Kun kaksi vuotta sitten muutimme maalle, uuteen, mutta maalaishenkiseen taloon, suunta oli automaattisesti maalaisromanttinen ja valkoinen. Tätä taloa ei voinut alkaa sisustaa muulla tavalla, tiedättehän, kun joku on vaan sellainen, ettei muuta vaihtoehtoa ole ;) Kaikki ne huonekalut, jotka eivät olleet valkoisia, kokivat valkaisun tai joutuivat kiertoon. Alkuun ei ollut tarkoitus tehdä näin valkoista kotia, mutta se vähän niinkuin lähti käsistä :) En kuitenkaan kadu päätöstä, päinvastoin. Rustiikki ja ranskalainen ripaus tuovat kuitenkin eloa.
Nyt kun olen kotona vauvan kanssa on aikaa myös tälle rakkaalle harrastukselle. Kauhulla jo ajattelen töihin palaamista, kun ei päivittäin kerkiä suunnitteleen uusia juttuja ;) Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti sitä aikaa, sillä sitten on vapaapäivinä enemmän rahaa harrastaa, heh!
Ps. Minulla on salaisuus, joka liittyy yllätys yllätys sisustamiseen ja kesään! Kun asiat alkaa hahmottua ja on jotakin mukavaa kerrottavaa, lupaan tulla heti teille kertomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti