torstai 9. kesäkuuta 2011

Suunnaton suru


Äitini nukkui pois viime lauantaina. Pitkän sairauden uuvuttama taistelija ei luovuttanut koskaan, viime hetkiin saakka uskoi vielä toipuvansa.





15 kommenttia:

Ainosofia kirjoitti...

Otan osaa suureen suruusi...
jaksamista tuleviin päiviisi <3

t. saman kokenut muutama vuosi sitten

Linda kirjoitti...

Kovasti voimia suuressa surussa ja jaksamista arjen keskelle!!! Suru on varmasti suunnaton :'(

Unknown kirjoitti...

Voi Krista, otan osaa suureen suruusi.

Krista/Sisustus Villa Blanco kirjoitti...

Ainosofia, Linda ja Tuija: Kiitos! Suru ja ikävä on valtava... Onneksi on tämä perhe joka pitää väkisin kiinni arjessa.

Lumilivia kirjoitti...

Osan ottoni.
Voimia surun keskelle.

Mia -Willa Oliviasta kirjoitti...

Otan osaa todella suureen suruusi.
Lähetän täältä suuret voimahalit!

Minna kirjoitti...

Otan osaa suruusi, paljon voimia ja jaksamista.

Riikka kirjoitti...

Voi Krista kuinka ikäviä uutisia!!!
Jaksamisia teille kaikille!

Tytti kirjoitti...

Otan osaa suureen suruusi,voimia <3

PikkuBertta kirjoitti...

Otan osaa ja voimia surutyössäsi....onneksi jää muistot.

Lissu kirjoitti...

Osanottoni. Halaus!

Miia kirjoitti...

Otan osaa, kyyneleet silmissä. Se on sellainen suru, jota ei osaa kuvitella. Tietää vain, että se tulee olemaan suurensuuri, mutta hyväksyttävä. Voimia sinulle!

AnnaO kirjoitti...

Osanottoni suruunne ja paljon voimia.

Anonyymi kirjoitti...

Iso halaus sinulle! Ei oman vanhempansa poismenoa voi koskaan oppia hyväksymään, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Oma äitini menehtyi 10vuotta sitten täysin odottamatta. Minä ja isäni emme ole koskaan hyväksyneet äidin poismenoa, mutta oeemme oppineet elämään ilman häntä. Helppoa ei ole ollut, mutta olemme selvinneet päivästä toiseen. Ja raskasta on ollut.
T:Heta

Anonyymi kirjoitti...

Iso halaus sinulle! Ei oman vanhempansa poismenoa voi koskaan oppia hyväksymään, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Oma äitini menehtyi 10vuotta sitten täysin odottamatta. Minä ja isäni emme ole koskaan hyväksyneet äidin poismenoa, mutta oeemme oppineet elämään ilman häntä. Helppoa ei ole ollut, mutta olemme selvinneet päivästä toiseen. Ja raskasta on ollut.
T:Heta